Viininviljelyä

Mummu sanoi joskus, että tämä seutu on kuin Suomen Toscana. Sitä se vähän muistuttaakin. Talot on rakennettu mäkien harjoille ja niiden väleissä kumpuilee viljavat pellot - ei sentään viiniä, mutta vehnää, ohraa, sokerijuurikasta, rypsiä ja rapsia.

Alapihan terassin nurkalla kasvaa muutama aito viiniköynnös. Ne istutettiin viisi vuotta sitten. Köynnöksistä on saatu jo muutamana vuonna satoa. Ei viiniksi asti, mutta kuitenkin. :) 

Tiesitkö muuten, että viiniin käytettävät rypäleet ovat pieniä, ei paljon mustikkaa suurempia, ja niiden kivet ovat rypäleen kokoon nähden suuria. Sellaisia nämäkin ovat. Voi niitä syödä, vaikkei syötävää paljon ole.  Nurkalla kasvaa kaksi tummaterttuista viiniköynnöstä ja yksi vaalea. Mummu tekee niistä mehua, josta jouluna saa hyvää glögiä.

Viiniköynnöstä kuuluisi leikata voimakkaasti vuosittain. Leikkaamattomat köynnökset tekevät kuulemma lähinnä versoja ja lehtiä, ja rypäletuotanto jää pieneksi. Näitä köynnöksiä ei ole juurikaan leikelty, koska niiden halutaan leviävän sokkelin rimoitusta pitkin. Silti rypäleitä on toistaiseksi tullut. Ne pitäisi myös peitellä tai ainakin laskea alas talveksi, mutta ei näille sitäkään ole tehty. Annetaan vain kasvaa rauhassa.

Pappa nikkaroi tänä kesänä terassin sokkelin ympärille tukevat säleiköt, joita pitkin viiniköynnökset kasvavat. Säleikön annetaan harmaantua, jotta siitä tulisi saman värinen kuin päärakennuksen sokkelista. Alla vielä muutama todiste siitä, että kyllä tässä ihan supisuomalaisessa maalaismaisemassa ollaan.